Teksti: Kuntotyötyhmä/Hannele Helander

Puhuttaessa hyvinvoivasta ihmisestä tai hevosesta, alkaa meillä jokaisella heräämään erilaisia mielikuvia siitä, miltä näyttää  hyvinvoiva ihminen ja hevonen.

Niin ihmisen kuin hevosenkin hyvinvointi riippuu hyvinkin samanlaisista elementeistä: uni, ravinto, liikunta, riittävät psyykkiset haasteet ja turvallisuus. Ihminen toki protestoi jos näitä ei ole riittävästi. Hevosen asema on huonompi: ei ole mitään keinoa valittaa mihinkään instituuttiin. Se jää meidän ihmisten tehtäväksi: puolustaa hevosten  hyvinvointia ja estää toimijoita, jotka eivät hevosten hyvinvointiin panosta.

Olen viime aikoina pohtinut paljon hyvinvointia: sekä ihmisten että hevosten. Ihminen pystyy ainakin tiettyyn rajaan asti itse vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa, mutta toisin on hevosen laita. Hevonen, joka elää karsinassaan pääosan vuorokaudesta, ei pääse ulkoilemaan, näkemään lajitovereitaan, elää omassa virtsassaan ja ulosteessaan, ei pääse valittamaan tai rakentamaan hyvinvointiaan. Se elää niiden asioiden varassa, joita me ihmiset sille annamme.

Millainen ihminen jättää hevosen tarpeet huomioimatta? Millainen ihminen huolehtii hevosen hyvinvoinnista?

Me mielellämme puhumme itsestämme hyvinä hevosihmisinä, mutta onko asia niin?  Tätä kysymystä toivoisin jokaisen hevosten kanssa tekemisissä olevan aina välillä pohtivan.

Tee hevoselle se minkä toivoisit itsellesi tehtävän lienee hyvä ajattelumalli. Psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti hyvinvoiva ihminen pystyy tarjoamaan myös hevoselle hyvinvointia. Hyvinvoiva ihminen huolehtii itsestään: hän mm. liikkuu riittävästi ja monipuolisesti.  Me hevosihmiset puhumme paljon siitä, että hevonen tarvitsee monipuolista liikuntaa. Samoin me ihmiset tarvitsemme säännöllistä ja monipuolista liikuntaa pysyäksemme hyvinvoivina. Omasta oheisliikunnasta huolehtiminen on ratsastajan tapa lisätä hevosen hyvinvointia ja se on osa hevosmiestaitoja.