Teksti: Emmi Kupiainen

Naisten Kymppi juostiin (/hölkättiin / käveltiin / nilkutettiin) Helsingissä 25.5. Osallistuin tapahtumaan toista kertaa, ja mukaan olin houkutellut ensikertaa mukana olleen ystäväni Helin.

Sää oli aurinkoinen, jopa helteinen – mutta parempi se kuin kaatosade. Saavuimme Kisahallille hyvissä ajoin, ja siellä sonnustauduimme uusiin vadelmanpunaisiin (aarhg) Naisten Kymppi –paitoihin ja muihin urheilullisiin vaatteisiin, jonotimme puolisen tuntia vessaan ja sitten olikin jo aika kirmata lähtöpaikoille. Kovakuntoisimmat lähtivät edeltä, mutta me odotimme kiltisti vuoroamme kuntokävelijöiden ryhmässä.

Minulta treenaus oli jäänyt vähän vähälle tänä keväänä, toisin sanoen viikkoa ennen tapahtumaa kävin yhdellä vitosen hölkkä- / kävelylenkillä ja totesin, että kyllä se kymppi kävellen sujuu. Tämän valmistavan harjoituksen jälkeen lonkkani valittivat pari päivää törkeästä ylirasituksesta, mutta onneksi kuitenkin palautuivat – konttauskymppi ei houkutellut. Hieman kuitenkin hirvitti, mahtaako sittenkin iskeä uupumus ennen maalia, mutta lähdimme silti reippaasti liikkeelle.

Juottopisteille oli käyttöä, ja siemailin myös mukana olleesta vesipullosta. Tankkaus ei ollut ollut ilmeisesti ihan optimi, sillä vitosen tienoilla alkoi jo vähän hiukomaan. Hieman puolen välin jälkeen huomasin, että valmistautuminen olisi ehkä vaatinut enemmän kuin yhden lenkin. Oli pakko vähän himmata, vaikka pikakävelijä-Heli olisi vetänyt loppulenkin kovempaa. Pääsimme kunnialla maaliin noin tunnin ja viidenkymmenen minuutin taivalluksen jälkeen, ja se oli iloinen asia se!

Kävelyhän ei tähän loppunut, vaan viimeisillä voimilla raahauduimme tietysti vielä ruokakassijonoon. Legendaarinen Naisten Kympin tuotekassi täyttyi taas jugurttijuomista ja banaaneista, ja siirryimme Kisahallin edustan nurmikolle nauttimaan palauttavan salaattiaterian. Kotiin viemisiä kassiin jäi vielä runsaasti.

Ensi vuonna uudestaan! Kerättäisiinköhän joku ratsastajien porukka?

20140525_131632-normal.jpg

Heli ja Emmi ennen lähtöä.