Teksti: SRL:n kuntotyöryhmän jäsen Kirsi Piispanen, Vesilahti

Hevosmessujen jälkeisenä viikonloppuna Tampereen Messukeskuksessa oli puutarha- ja kirjamessut. Kun nyt messuilla käynti oli saatu hyvään alkuun, niin päätin lähteä myös puutarhatuotteisiin tutustumaan. Parkkeeraus sujui helposti, minut ohjattiin lähelle pääovea hyvään paikkaan, kiitos hevosmessuilta autoon unohtuneen näytteilleasettajalapun. Aikani kierreltyäni osuin Lintutieteellisen yhdistyksen ständille. Heiltä sai näytenumeroita Tiira-lehdestä sekä Linnut –lehdestä ja hetken pähkäiltyäni totesin, että haluan liittyä yhdistykseen. Ostin samassa innossa myös linnunmökin, jos saisimme etupihalle jonkin lintupariskunnan majoittumaan. Pesän pehmikkeiksi hevosten talvikarvaa löytyisi ainakin harjauspaikalta runsaasti.

Lintulehtien myötä olen nyt  havainnoinut  lintuja aivan eri mielenkiinnolla kuin ennen. Aamupalaa syödessä tulee tarkkailtua ikkunan edessä olevaa omenapuuta ja autolla ajaessa pelloilla näkyviä kurkia ja muita isoja lintuja. Maastossa ratsastaminenkin on saanut uuden virikkeen:  kävelemme hiljaa eteenpäin ja kuuntelemme lintujen laulua. Suomenhevostammani Tytti tuntuu olevan tilanteeseen tyytyväinen, hitaassa vauhdissa ehtii  maistella myös koivuun puhjenneita lehtiä.  

Yhdistykseltä sain mukaani lintuhavaintovihkon. Käytännössä se on tyhjä ruutuvihko, jonka pitäisi täyttyä vähitellen erilaisista lintuhavainnoista. Haastavaksi asian tosin tekee se, että siihen kuuluu kirjoittaa  vain varmat lajihavainnot, koiras tai naaras, mahdollinen muuttoilmansuunta esim. W/E, laulutyyli jne. Havaintoja on siis tähän mennessä varsin vähän, vaikka useampi tirppa onkin tullut nähtyä. Tosin yksi selkeä havainto viime viikonlopulta: kirjosieppopariskunta. Ne lensivät edestakaisin keittiön ikkunan alla ja näytti siltä, että ne tekevät pesää koirankoppiin. Tästä ällistyneenä jäin pohtimaan miten sinne nyt koirat ja linnut mahtuvat samaan koppiin, mutta toisaalta meidän koiristamme oikein kukaan ei ole koppia omakseen ottanut, joten käytännössä se on tyhjillään. Mieheni ehdotti, että kiinnitetään koirankoppi puuhun, saavat sitten siellä rauhassa asustella. Menin hiljaa talon etuportaille istumaan ja jäin tarkkailemaan tilannetta. Sieppo tuli, istui koirankopin katolle, mutta ei mennytkään sinne sisälle, vaan vieressä olevaan linnunpönttöön. Messuilta ostettu pönttö oli unohtunut portaan ja koirankopin väliin maahan, kukaan ei ollut ehtinyt ripustaa sitä puuhun. Joten jos linnut eivät häiriinny taloon kulkevista ihmisistä ja koirista, niin pääsemme seuraamaan pesäpuuhia lähempää kuin halusimmekaan.